Ovikello soi unessa. Soi toisenki kerran. Kolmannella kerralla tajusin
ettei se ollukaan unessa ja pomppasin pystyyn kattomaan kelloa.
Se on 9.43. Hemmetti taitaa olla tulossa lainalaatikot, jotka tälle päivälle on tilattu.
Sinkoan ylös sängystä, potkasen kipeästi varpaan tietokonetuoliin ja
kiroan kovaan ääneen. Rupes naurattamaan, että taitaa tyyppi, joka tuo
laatikot vähä ihmetellä mitä tapahtuu.
Ohitan koiran matkalla vaatehuoneelle hakemaan vaatteita ja ihmettelen,
miten se makaa noin tyynenä vaikka yleensä se on heti intona ku
ovikello soi.
No sain puettua ja laitettua peikkotukan vähän vähemmän pelottavaan
kuosiin ja juoksen ovelle. Ei ketään. Ei hemmetti ne on tainnu keritä
lähteä vaikka ei tohon mun toimitukseen minuuttia enempää aikaa menny.
Kuuntelen käytävään ja ihmettelen, ku ei kuulu hissin ääntä eikä kukaan
portaitakaan kulkenu ja juoksen ikkunalle kattomaan. Ei näy auton
autoakaan pihalla eikä missään muuallakaan.
Sitten rupesin vähä miettimään ja katoin kelloa uudestaan.
4.46! Voi vittu! Unessahan se ovikello sittenki soi! Unenpöpperössä
digitaalikellonki nelonen näytti ysiltä. No eiku takasi nukkumaan. x)
Nyt on vieläki varvas pipi. Mitään muuta unta en muista nähneeni. Ainoastaan vaan niin todentuntuisen ovikellon soiton.
torstai, 8. toukokuu 2008
Kommentit