Ovikello soi unessa. Soi toisenki kerran. Kolmannella kerralla tajusin ettei se ollukaan unessa ja pomppasin pystyyn kattomaan kelloa.
Se on 9.43. Hemmetti taitaa olla tulossa lainalaatikot, jotka tälle päivälle on tilattu.
Sinkoan ylös sängystä, potkasen kipeästi varpaan tietokonetuoliin ja kiroan kovaan ääneen. Rupes naurattamaan, että taitaa tyyppi, joka tuo laatikot vähä ihmetellä mitä tapahtuu.
Ohitan koiran matkalla vaatehuoneelle hakemaan vaatteita ja ihmettelen, miten se makaa noin tyynenä vaikka yleensä se on heti intona ku ovikello soi.
No sain puettua ja laitettua peikkotukan vähän vähemmän pelottavaan kuosiin ja juoksen ovelle. Ei ketään. Ei hemmetti ne on tainnu keritä lähteä vaikka ei tohon mun toimitukseen minuuttia enempää aikaa menny. Kuuntelen käytävään ja ihmettelen, ku ei kuulu hissin ääntä eikä kukaan portaitakaan kulkenu ja juoksen ikkunalle kattomaan. Ei näy auton autoakaan pihalla eikä missään muuallakaan.
Sitten rupesin vähä miettimään ja katoin kelloa uudestaan.
4.46! Voi vittu! Unessahan se ovikello sittenki soi! Unenpöpperössä digitaalikellonki nelonen näytti ysiltä. No eiku takasi nukkumaan. x)

Nyt on vieläki varvas pipi. Mitään muuta unta en muista nähneeni. Ainoastaan vaan niin todentuntuisen ovikellon soiton.