Vaikka on ollu mulla todella vaikeaa, niin silti olen ollu liian kylmäkiskoinen ihmisiä kohtaan, jotka eivät sitä oo ansainneet. Tänään on tullu paljon seliteltyä kaikille ja lupauksia tapojen muuttamisesta.
Harmittaa todella, kun en ole kertonu huoliani, koska oon halunnu säästää toisia ja pitäny kaiken sisälläni. Oisin voinu enemmän luottaa ihmisiin ja heidän kestävyyteen, mut luulin tekeväni heille palveluksen.

Sain sitten satikutia, kun en ollu aiemmin asioista kertonu, kun oisivat halunneet olla tukena.
En tiiä sitte mitä tästä opin, koska edelleen mun on vaikeaa kaataa asioita muitten niskoille parantaakseni omaa oloa.
Ehkä mie ajan kanssa opin.

Parhainta on, että sain kuitenki veljeni kans välit selvitettyä. Vaikkakin se tapahtui asian selvittämisellä mitä en ois halunnu kertoa, koska siitä ois voinu aiheutua mielipahaa ja varmasti sitä tekiki, mut silti veli oli kiitollinen, että kerroin.
En oo mitään väärin tehny veljelleni, mut mulle vaan tapahtui asia, joka henkisesti koskettaa veljeäni pahasti. Vaikeaa sitä on selittää. Se on sen verran pitkä juttu ja liian henkilökohtainen kertoakseni siitä ihan kaikille.

No mut. Yks ikävä asia saatu pois mieltä masentamasta ja tuhat vielä edessä.