Yö tiivistyi ympärille kuin pehmeä matto
Ääriviivat hämärtyvät
Huulet olivat luotu vain suutelemaan
sormet silittämään
iho huusi kosketusta
Pehmeää, lämmintä, sileää, sallittua
Kristallinkirkasta
Mutta aamun tullen
varjot väistyivät
Alastomuus vasten alastomuutta
tuntui yhtäkkiä hämmentävältä
Halu koskettaa posken nukkaa, mutta ei uskaltanu
Yöllä lausutut sanat nauroivat vahingoniloisesti hämärässä nurkassa
maanantai, 23. kesäkuu 2008
Kommentit