Yö tiivistyi ympärille kuin pehmeä matto
Ääriviivat hämärtyvät

Huulet olivat luotu vain suutelemaan
sormet silittämään
iho huusi kosketusta

Pehmeää, lämmintä, sileää, sallittua
Kristallinkirkasta

Mutta aamun tullen
varjot väistyivät
Alastomuus vasten alastomuutta
tuntui yhtäkkiä hämmentävältä

Halu koskettaa posken nukkaa, mutta ei uskaltanu
Yöllä lausutut sanat nauroivat vahingoniloisesti hämärässä nurkassa