Mie yleensä tykkään painajaisista, ku ne on ihan parhaita kauhuelokuvia, mut viime yönä näkemäni painajainen oli inhottavin ikinä. Heräsin kolmen aikaan täristen ja itkien. Koiraki tuli kattomaan ihmeissään ja mie nappasin sen kainaloon, eikä itkulle meinannu tulla loppua.

Oltiin piskin kans kävelyllä mun vanhassa asuinpaikassa yöllä.
Oli pimeää ja yhtäkkiä Riku rupes murisemaan jolleki meijän takana ja huomasin siellä epämääräisen joukkion jotain tyyppejä. Vedin sitä tavanomaisesti hihnasta ja käskin lopettamaan ja jatkamaan matkaa.
Jatkettiin matkaa ja yhtäkkiä joku nappas mua olasta kiinni ja toinen tyyppi nappas hihnan mun kädestä ja vei Rikun vähä kauemmaks. Sen toisen tyypin pitäessä miun käsiä tiukasti selän takana kiinni alko pari muuta hakkaamaan ja potkimaan Rikua. Huusin ja kiljuin apua ja itkin.
Yritin rimpuilla, mut en päässy irti ja jouduin kattomaan sitä kamalaa näytöstä ja kuuntelemaan koiran itkua. Näin hädän ja avunpyynnön koiran silmissä, kun se katto mua ja aina välillä nousi jaloilleen ja pyrki mun tykö, mut ei päässy.
Lopulta se jäi vaan makaamaan eikä paljoa inahduksiakaan kuulunu iskujen välissä ja lopulta ei kuulunu mitään. Sit mut päästettiin irti ja juoksin itkien Rikun tykö, joka ei enää hengittäny. Itkin ihan hysteerisenä ja halasin Rikua, katoin missä ne tyypit on, jotta oisin voinu kirota ne alimpaan helvettiin, mut ne oli vaan kadonnu. Ja sit heräsin.

Tuli ihan itku tätä kirjottaessaki. Oli niin todentuntuinen uni ja tuntu olevan loputon. Ikinä en enää halua nähdä samalaista!