Luennoilla tuli hikoiltua ne illat, jolloin ois ollu kiva ilma tehdä jotai ihan muuta. Nyt taas on sellaset ilmat, että mielellään vaikka istuis luentoa kuuntelemassa.
On koko ajan semmonen olo, että jotain pitäis tehä, mut ei vaan saa itteään kuitenkaan mitään tekemään. Mieliala muuttuu tällasella säällä aina mahdottoman levottomaks.
Kaikista mukavinta olis istua mukavan ihmisen kans kahvikuppi kädessä ja höpötellä kaikesta maan ja taivaan välillä, mut se mukava ihminen, jota nyt tarvitsisin, ei ole saatavilla.

Piakkoin on kyll pakko saada itteään niskasta kiinni ja lukea keskiviikon kokeeseen. Pakkohan se on kerralla läpäistä, että pääsee mahdollisimman pian töitä painamaan, ettei aina tarvii vaan kotona oleskella. Rahakin on enemmän ku tervetullutta meikäläisen lompakkoon.

Millonkohan sitä ihminen on tyytyväinen siihen mitä saa? Alkuviikosta sitä toivo, että tulis jo viileempiä päiviä. No nyt niitä on ja mie toivoisin, että aurinko paistais, että pääsis parvekkeelle lojumaan hyvän kirjan kera.
Kyll on vaikeeta.