Aamulla jo herätessä oli sellanen kutina, että tästä päivästä ei hyvää seuraa. Fiiliski oli ihan mikä maa, mikä planeetta ku kaverin kans tuli höpötettyä ja kikatettua yli kaks tuntia yöllä puhelimessa ja vähä ennen kolmea laitoin nukkumaan ja heräsin sit taas, kuten tavallisesti, kuudelta ku uni ei riittäny pitempään. Ilmeisesti ne edellisillan ylimääräset unet vaikutti siihen ja nukuin liikaa.

No mennäänpäs sitte tämän päivän tapahtumiin.
Lähin täältä kymmeneltä aamulla ruokkimaan veljen kissoja ja jouduin vaihdon tekemään Malmilla junasta bussiin.
Onneks siellä huomasin ajoissa, että perkele olin menossa väärään suuntaan ja hipsis kopsis oikealle puolelle pysäkille koomailemaan.
Oikeaan bussiin osasin kuitenki hypätä ja puolen tunnin matka veljen tykö alkaa. Katoin loppupäässä tarkkaan pysäkit, että osaan hypätä ajoissa pois. Eka kertaa siis olin sinne julkisilla menossa.
Sitte huomaan, että hetkonen, ei täällä tuu vastaan pysäkkiä missä veli käski hypätä pois. Vinkkasen bussikuskille, että haluan pois siellä ja siellä ja kuski kuittaa sit takasi istuttuani huomaan, että perkele ollaan jo väärässä kaupunginosassa, painan nappia ja sanon kuskille never mind, hyppään tässä pois.
Hipsis kopsis tien yli toiselle pysäkille odottelemaan bussia ja puhelu veljelle, että mikäs se pysäkki nyt olikaan ja kerroin missä oon. Sano sitte, että liikennevaloista toinen pysäkki sieltä päin. Onneks sentään se numero, jota käytin kulki sentään n. vartin välein.
Noh, hyppäsin taas bussiin ja hyppäsin pois siellä missä veli käski, mut se oliki sitä seuraava pysäkki. No onneks siitä ei ollu kuitenkaa enää pitkä matka ja pääsin vihdoin ja viimein kissoja paapomaan.

Putsasin kissojen hiekkalaatikon, vaihdoin ruuat ja vedet ja viihdytin niitä jonki aikaa infrapunalampun avulla ja annoin rapsutuksia. Sit oli aika jo lähtee takasi kotiopäin.

Se bussi mihin pyrin oli jo etuajassa menny niin istuksin siinä pysäkillä parikymmentä minuuttia odotellessa toista bussia. Alko olemaan vilposta ku en ajatellu viettää aikaani bussipysäkeillä, niin paljoa tän matkan aikana joten en ottanu mitään takkia matkaan. Rupes jo pikkuhiljaa vähä vituttamaanki.
No sitte se onnikka sieltä jo tuliki ja mulla oli pieni epäilyksen kutina taas takaraivossa, mut karistin sen pois, että hyvin tää menee.
Sit kohta aloin kattoon, että onpa tutun näköstä. Voi vittu tossa on se kukkakauppa minkä kohdalla tajusin viimeks tulleeni pysäkiltä ohi!
No eiku hyppään taas vittuun siitä bussista ja hipsis kopsis samalle pysäkille, ku aiemmin oottamaan bussia ja tällä kertaa oikeaan suuntaan.
Siinä vaiheessa oli jo metrinen kyrpä otassa ku en ollu varautunu ja pakannu tarpeeks tupakkaakaan mukaan.

Noniin, sitte bussi taas saapui pikkasen myöhässä ja vihdoin pääsee kotia kohti. Eiköhän sitte seuraavalla pysäkillä nouse kyytiin kaks kovaäänistä kakaraa ja niitten kailotus siinä mun vieressä ei vähentäny yhtään mun vitutusta ihme ja kumma.
Eiköhän neki siinä sitte kalkattanu melkeen päätepysäkille asti vaikka kuinka rukoilin mielessäni koko matkan, että menkää jo pois!

Välihuomio: Jumalaa ei todellakaan oo olemassa!

No siitä sit Malmin asemalle ootteleen junaa ja se kymmenen minuutin odotuski oli jo siinä vaiheessa yhtä tuskaa ku tahto päästä kotiin oli niin kova.
Poikkesin perille päästyä kuitenki tossa lähipizzeriassa kuitenki ku kello oli jo yli kolme ja nälkä oli kova ja siinä vitutuksen asteessa en uskaltautunu mitään sapuskaa alkaa laittaa.
Kotiin päästyä huomasin, että ei perkele sitte laittanu oreganoa vaikka erikseen pyysin, että seki vielä!
No sen popsittuani alko jo mieliki jo olemaan paljon parempi ja pikkuhiljaa koko juttu alko jo naurattamaan.